Miellyttäviä haasteita Taimissa

Mervi kertoo, että hänelle on elämässä annettu paljon miellyttäviä haasteita. Niitä on riittänyt myös Taimissa toimiessa. Taimiin hän tutustui ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten. Ensikäynnistä Ruusantalossa jäi hyvä mieli, ja toimintaan oli helppo tulla mukaan. Mervi kävi vertaisryhmänohjaajakoulutuksen ja piti ensin Nokialla Toivon ovi -keskusteluryhmää. Viime talvena hän ohjasi Ruusantalossa naisten keskusteluryhmää.

Uuden aluevaltauksen Mervi teki viime keväänä, kun Ruusan Kahvilassa tuli tiskaajan paikka vapaaksi. Siitä asti hän on hoitanut kahvilan astiahuoltoa. Seuraavana uudenlaisena haasteena on syksyllä edessä hygieniapassikoulutus.

Palkitsevaa työtä

Mervi on viihtynyt Ruusantalossa hyvin, ja jatkaa mielellään työporukassa edelleen. Tiskaajan työ on toisaalta raskasta, mutta ennen kaikkea antoisaa ja haasteellista. Tiskatessa näkee heti kättensä työn tulokset ja työ on myös mukavan vaihtelevaa.

Eräs työn parhaista puolista on se, että saa olla ihmisten kanssa tekemisissä rennossa ilmapiirissä. Mervi sanookin sosiaalisten taitojensa kehittyneen kovasti Taimissa. Nykyään hän tykkää jutustella työn lomassa tuttujen ja tuntemattomienkin kanssa.

Mansikat kuuluvat kesään

Neljänä päivänä viikossa Mervin ajan täyttää työ Ruusantalossa. Vapaa-aika kuluu ruuanlaitossa ja kodinhoidossa – viimeisin iso urakka oli ikkunoiden pesu. Arkiaskareiden lisäksi elämään kuuluu myös tiiviis yhteydenpito ystäviin, uimassa käynti ja musiikin kuuntelu. Kirjekurssilla opiskeluunkin jää vielä aikaa.

Elokuussa Mervi hengähtää hieman kesälomalla. Ohjelmassa on silloin lomareissu ystävien luokse, rentoutumista ja mansikoiden syöntiä. Loman jälkeen jatkuvat taas työt Ruusan Kahvilassa.

Syksyllä ryhmänohjaajana

Syksyllä Mervi jatkaa myös ryhmänohjaajana. Naisille tarkoitetussa Martta ja Maria -ryhmässä keskustellaan naisena olemisesta. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan.

Jokaiselle taimilaiselle Mervi toivottaa siunattua syksynjatkoa: ”Olkaa lujia ja rohkeita, älkää pelätkö haasteita.”

Katri Sarta