Mielenterveyspalvelut hajallaan

”Mielenterveyspalvelut ovat pirstoutuneet, eikä kokonaisuudesta ole kukaan vastuussa. Toisaalta hajanaisuus tarjoaa myös mahdollisuuksia”, kirjoittaa Stakesin mielenterveysryhmän kehittämispäällikkö Irma Kiikkala huhtikuun Dialogi-lehdessä.

Mielenterveyspalveluissa näkyvät hyvin haitat, jotka ovat aiheutuneet runsaan kymmenen vuoden hallitsemattomasta kehityksestä. Yhteiskunnan muutokset ovat lisänneet toimijoiden määrää ja samalla hajanaisuutta. Mielenterveyspalvelujen hajautuminen on haaste, johon kätkeytyy myös monia vielä käyttämättömiä mahdollisuuksia.

Suurin osa mielenterveyspalveluista tuotetaan sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluissa. Osa on sairaanhoitopiirien tuottamaa psykiatrista erikoissairaanhoitoa. Tieteellinen ja kokemuksellinen tieto lisääntyy jatkuvasti ja palveluiden käyttäjät kehittävät itse hyödyllisiä toimintamuotoja, kuten klubitalojen nopea leviäminen osoittaa.

Markkinatalouden mekanismit ohjaavat yksityisten palvelujen lisäksi myös julkisia palveluita. Korostetaan säästämistä, käytetään ostopalveluja, kilpailutetaan tuottajia ja tavoitellaan taloudellisia tuloksia.

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta tuli voimaan vuoden 1993 alusta. Se vahvisti mielenterveyspalveluiden hajautumisen perusterveydenhuollon vastuulla oleviksi mielenterveyspalveluiksi, sosiaalihuollon vastuulla oleviksi palveluiksi sekä sairaanhoitopiirien vastuulla olevaksi psykiatriseksi erikoissairaanhoidoksi. Kuntien vastuu vahvistui, joten osa psykiatrisesta erikoissairaanhoidostakin on siirretty yksittäisten kuntien vastuulle.

Julkisia mielenterveyspalveluita on supistettu. Perheneuvolat ja päihdepalvelut ovat joillakin alueilla jääneet irrallisiksi saarekkeiksi, eikä mielenterveyspalveluiden asiakas- ja potilaslähtöisestä toimintakokonaisuudesta ole kukaan kokonaisuutena vastuussa. Muutosten myötä mielenterveyspotilaiden tarvitsemat palvelut ovatkin paikoin jääneet sattumanvaraisiksi ja puutteellisiksi, eikä eri palveluiden tuottajien välille ole syntynyt tarkoituksenmukaisia ja asiakaslähtöisiä yhteistyösuhteita.

Kansalaisten uudenlainen pahoinvointi, kuten yksinäisyys, turvattomuus, kriisit, suru, unen ja syömisen häiriöt, elämäntapojen epäsäännöllisyys, riitaisuus ja muut ihmissuhdevaikeudet aiheuttavat uudenlaista palvelujen kysyntää, mutta uusia toimintamuotojakaan ei ole osaamisesta huolimatta kyetty riittävästi kehittämään. Useiden eri ammattiryhmien käsityksen mukaan osa osaamisesta onkin nykyisessä järjestelmissä hukkakäytössä, erityisesti johtamisen puute, valtarakenteiden ja omien reviirien puolustamisen vuoksi.

Työnjakoa ja työrasitusta selvittänyt työryhmä teki asioiden parantamiseksi lähes 40 yksityiskohtaista ehdotusta. Keskeiseksi haasteeksi nähtiin eri toimijoiden välisen entistä tiiviimmän rajat ylittävän asiakaslähtöisen yhteistyön kehittäminen. Uusien asiakaslähtöisten toimintatapojen ja -mallien kehittäminen on tehtävä paikallisesti, joten on perusteltua saada aikaan kansallinen laajasti toteutettava mielenterveyspalveluiden kehittämishanke.

Marko Heikkilä