Vallaton ja vapaa

Valta on meille ihmisille makeaa. On vallan- ja kunnianhimoa. Sellaista ihmistä, lahjakastakin, jolla ei ole vallan- tai kunnianhimoa, pidetään usein nyhverönä.

Jeesuksen toiminta ja sanoma hänestä perustuu kuitenkin vallasta, omasta vahvuudesta luopumiseen. Jeesus, Jumalan poika, tuli maan päälle meidän rinnallemme ihmiseksi ja luopui hyvin konkreettisella tavalla vallasta. Hän tuli suorastaan vallattomaksi, niin paljon hän meitä rakastaa. Toisaalta Jeesus sanoo: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” Matt. 28:18

Joskus tuntuu siltä, että he, joilla on vähän valtaa, haluavat sitä eniten käyttää. Eli valtaa se on pienikin valta. Taimissakin hallitus ja toiminnanjohtaja käyttävät valtaa. Vertaisryhmän ohjaajakin saattaa hurahtaa käyttämään valtaa ja mestaroimaan.

Meillä ihmisillä on kummallinen hinku manipuloida lähimmäisiämme. Teemme tätä usein huomaamattamme kuvitellen auttavamme, mutta kenen ehdoilla me sen teemme?

Toisaalta taas me ihmiset haluamme usein itse alistua toisen valtaan. Silloin minun ei tarvitse itse ottaa vastuuta elämästäni ja ratkaisuistani. Voin ainakin kuvitella niin. Saan syyttää muita, kun asiat menevät pieleen. Vapaudummeko me koskaan esimerkiksi vanhempiemme ”vallasta” ja syyllistämisestä? Olisiko nyt aika heittäytyä lopullisesti vallattomiksi ja vapaiksi?

Lainaus Wilfrid Stinisseniltä. ”Sellainen, joka itsepäisesti pitää kiinni siitä, mitä hänellä on, joka valvoo tiukasti oikeuksiaan ja rakentaa omaa voimaansa toisen kustannuksella, ei voi koskaan käsittää mitään Jumalan rakkaudesta, joka on köyhäksi tulemisen mysteeri. Sellainen, joka luopuu kaikesta ja tulee vapaaehtoisesti pieneksi, voi alkaa aavistaa jotakin Jumalasta.”

Jumala, tee meidät vallattomiksi ja vapaiksi. Anna meidän tajuta, että olemme rakkaita lapsiasi, vaikka kuinka kävisi. Aamen.

Teksti ja kuva: Esko Limingoja