17. vuosikerta, numero 4, marraskuu 2007

Suomalaisessa psykiatriassa on ollut viime vuosikymmeninä keskeisenä suuntana siirtyminen laitoshoitopainotteisesta järjestelmästä avohoitopainotteiseen palvelurakenteeseen. Vuonna 1980 psykiatrisia laitospaikkoja oli vielä noin 20 000. Vuonna 1990 laitospaikkoja oli noin 12 000, ja vuonna 2000 enää noin 6 000. Tämä on ollut sinänsä hyvä ja tervetullut suunnanmuutos kohti asiakaslähtöisyyttä. Laman seurauksena avohoitoon ei kuitenkaan valitettavasti heti voitu panostaa resursseja samanaikaisesti kun laitospaikkoja vähennettiin.

Mielenterveyden keskusliitto ry on Suomen mielenterveyskuntoutujien etujärjestö, joka edustaa aidosti kuntoutujien ja heidän läheistensä ääntä ja näkökulmaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Mielenterveyden keskusliiton kuntoutus ja liiton yhteyteen perustettu Tietopalvelu Propelli ovat olleet merkittävässä asemassa siinä, että myös mielenterveyskuntoutujat ovat alkaneet saada vammaisetuuksia.

Mielenterveyden keskusliitto teki vuonna 1997 tutkimuksen ”Tietoa vai tuskaa?”. Tutkimuksessa ilmeni, että 85 prosenttia mielenterveysalan ammattihenkilöstöstä koki itse, että he eivät tiedä tarpeeksi mielenterveyskuntoutujien etuuksista, jotta he osaisivat soveltaa niitä täysipainoisesti omassa työssään.

Vielä Tietopalvelu Propellin aloittaessa voitiin jopa sanoa, että vammaisetuuksia ei sovellettu juuri lainkaan mielenterveyskuntoutujiin. Tänä päivänäkin huomattavan monet mielenterveyskuntoutujat eivät osaa hakea heille kuuluvia etuuksia kuten Kelan vammaistukea ja eläkkeensaajan hoitotukea tai lääkinnällistä kuntoutusta.

Kela onkin satsannut paljon asiallisen tiedon levittämiseen ja koulutukseen. Tämän lisäksi vammaisjärjestöt ovat keskeisessä osassa oikean tiedon levittämisessä näistä etuuksista. Järjestöt toimivat omissa organisaatioissaan ja viiteryhmissään yhteistyössä Kelan kanssa.

PAAVO, itsearviointi internetissä

Sain kunnian edustaa Mielenterveyden keskusliittoa Invalidiliiton PAAVO-projektin ohjausryhmässä. Vuosina 2003–2006 toteutetun projektin rahoitti RAY. Tässä verkostoyhteistyöhankkeessa kehitettiin internetiin avun tarpeen itsearviointimenetelmä. Mukana olivat lisäksi muun muassa Vanhustyön keskusliitto ja Stakes sekä joukko alan keskeisiä toimijoita.

Projektissa PAAVO-lomakkeita kehitettiin kaikkiaan kolme erilaista: ikäihmisen, liikuntavammaisen ja mielenterveyskuntoutujan itsearviointimenetelmä.

PAAVOssa voi vastata itsearviointikysymyksiin ja saada vastauksiin perustuvan yhteenvedon. Kun kuntoutuja tulostaa PAAVO-yhteenvedon, hän voi käyttää sitä hyväksi esimerkiksi hakiessaan Kelasta tai kunnasta itselleen etuuksia tai palveluja. Se auttaa myös kuntoutujaa ymmärtämään ja hahmottamaan paremmin omaa tilannettaan.

PAAVO-sivuston lopusta löytyy myös ”Hyvä tietää” -osio, johon on kerätty melko kattava tietopaketti mielenterveyskuntoutujien etuuksista. PAAVO löytyy netistä osoitteesta www.paavo.fi.

Käykää tutustumassa Paavoon ja kertokaa siitä muillekin! Menetelmä täytyy saada vielä markkinoiduksi kaikkien osapuolten, niin kuntoutujien ja omaisten kuin ammattihenkilöstönkin hyötykäyttöön.

Tampereelle oma Tietopalvelu?

Mielenterveyskuntoutujien ja heidän läheistensä tiedon tarve on suuri. Yhteydenottoja tulee paljon. Tämän vuoksi Mielenterveysyhdistys TAIMI ry hakee RAY:n rahoitusta omalle tietopalveluprojektilleen paikallistasolle.

Etuuksien myöntökriteerejä ja käsitteitä ei tunneta. Monet mielenterveystyön ammattilaisetkaan eivät tiedä esimerkiksi mitä vammaistukilain mukainen ”olennainen haitta” ja ”huomattava haitta” tarkoittavat, ja miten ne eroavat toisistaan.

Myös vaikeavammaisuuden määritelmä on vieras. Siksi vaikeavammaiset mielenterveyskuntoutujat eivät ole voineet saada mistään tietoa oikeudestaan saada vaikeavammaisten lääkinnällistä kuntoutusta. Asianmukaisesti täytetyn C-lausunnon perusteella esimerkiksi monet avun tarpeen perusteella korotettua hoitotukea saavat henkilöt voisivat saada invaliditeettivähennyksen verotuksessa.

Mielenterveyskuntoutujien ja heidän läheistensä aseman parantaminen vaatii vielä runsaasti määrätietoista kovaa työtä yhteistyössä kaikkien toimijoiden kesken.

Teksti: Jukka Hiissa