Valtakunnallinen eettinen neuvottelukunta laajeni vastikään terveydenhuollon neuvottelukunnasta sosiaali- ja terveysalan eettiseksi neuvottelukunnaksi. Tästä syystä ETENE halusi herättää seminaarissaan keskustelua molempia lohkoja koskevasta eettisestä peruskysymyksestä, mikä on lähimmäisvastuun tila, millainen se on ja millainen sen tulisi olla.

Valtakunnallisesti ja paikallisestikin ovat monet sosiaali- ja terveysalat lähentyneet ja jopa yhdistyneet, ja tämänlainen kehitys tuntuu vain kiihtyvän. Mielestäni se nimenomaan tarkoittaa kehitystä eikä supistamista. Ovathan eri lohkot olleet ihan turhaan erillään, koska ihmisiä on pompoteltu turhaan paikasta toiseen.

Lähimmäisistä huolehtimisella ja yhteisöllisyydellä ovat ihmiset kautta aikain selviytyneet kehittyessämme. Eihän ihminen ole loistanut nopeudellaan tai voimillaan lajien välisessä kamppailussa, vaan ihmisen valttina on ollut nimenomaan kyky toimia yhdessä.

ETENEn seminaarissa emeritus piispa tiivisti kaikista pääuskonnoista löytyvän yleisinhimillisen lähimmäisyyden periaatteen ns. kultaisen säännön: ” Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”.

Seminaarissa pitivät puheenvuoron myös mm. eduskunnan puhemies Sauli Niinistö politiikan mahdollisuuksista vaikuttaa lähimmäisvastuuseen ja professori Pentti Arajärvi lähimmäisyyden oikeudellisista velvoitteista.

Lähimmäisvastuu on toki todella paljon muutakin kuin vapaaehtoistyötä, mutta

Taloustutkimuksen mukaan suomalaiset käyttävät vapaaehtoistoimintaan lähes 18 tuntia kuukaudessa, ja tärkein motivoiva tekijä (41 %) on halu auttaa muita. Vapaaehtoistoiminnan ulkopuolelle jäämistä perustellaan useimmiten (44 %) ajanpuutteella. Nuoret ja opiskelijat ovat kiinnostuneimpia (66 %) osallistumaan vapaaehtoistoimintaan, jos heitä vain pyydetään mukaan. Tämän tutkimuksen mukaan kansalaisyhteiskunnan rakennusaineena ei ole vain ihanteita vaan myös todellisuutta ja kanavoimatontakin potentiaalia.

Lähimmäisyyttä on myötätunnon sävyttämä järki ja harkinta.

Markku Lehto