Ihmisten toiminta synnyttää väistämättä kulttuuria. Kulttuuria ei mielletä eläinten toiminnaksi, vaikka älykkäät eläinlajit siirtävätkin opittuja tapoja eteenpäin. Eläin on usein toiminnassa mukana, mutta ihminen näkee itsensä toiminnan keskiössä. Ihminen ei mielellään näe älykkyyttä eläinlajeissa ja itselleen vastenmielisissä ihmisissä tai ihmisryhmissä. Kyse on usein kuvitellusta tai puutteellista tiedosta ja kyvystä asettua muiden asemaan. On vain niin helppo ajatella jo tietävänsä kuin huomata, että miten vähän oikeastaan vielä tietää mistään asiasta.

Kulttuurin ajatellaan olevan jotain missä geenien vaikutus loppuu ja piirteet opitaan sosiaalisen toiminnan kautta. Siis kaikki mitä ihminen tekee, voidaan sijoittaa jonkin tyyppiseen kulttuuriseen toimintaan. Hulluilla päivillä ihmiset saavat ihan luvan kanssa olla hulluja. Tavallisen ihmisen päivät kun ovat yleensä värittömiä ja toisiaan toistavia. Hulluilla päivillä voi ryntäillä, etuilla ja poukkoilla ihmiskasasta toiseen. Tyhjentää kauppaa kiilto silmissä. Markkinoijat ovat oivaltaneet meissä kaikissa olevan tarpeen käyttäytyä poikkeavasti.

Kulttuuri näyttää etsivän samankaltaisuutta ja luokittelevan niitä samaan nippuun. Elävä kulttuuri ei silti luokittele, se elää tapojaan ja odotuksiaan todeksi (ellei, se nähdä tilastokulttuurina). Ihmiset ovat tosin ahkeria luokittelemaan erilaisia ihmisiä ja epäkohtia. Kaikki mikä miellyttää ja vahvistaa omaa käyttäytymistä, se onhyvää ja kaunista. Toki me kaikki myös suojelemme omaa kulttuuria näkemällä muissa kulttuureissa nuo kielteiset ominaisuudet. Meissä itsessämme ei tietenkään ole mitään vikaa, sehän on selvää. Hoidamme oman sontatunkiomme, mutta varomme likaamasta käsiämme muiden jäteöljyssä, vaikka omakin konehuone välillä yskii. Aiheutuu toiminnasta sitten mielihyvää tai pahaa, on sillä jokin tärkeä tehtävä kyseisen kulttuurin säilymisen kannalta.

Jos alkaa katsoa omaa kulttuuriaan ns. ulkopuolisin silmin, alkaa jo oman kulttuurin vaikutus vähentyä. Kaikki kulttuuriset tavat eivät silti ole säilyttämisen arvoisia ja välillä on tervehdyttävää omaksua uusia tapoja vanhojen tilalle. Niin maailma muuttuu jatkuvasti ja kulttuuri osoittaa elinvoimaansa tai laimenee ominaisuuksiltaan. Jos jonain päivänä menetän suomalaisen identiteetin, niin älkää sanoko sitä minulle, sillä en tiedä murheellisempaa elämää, kuin se, ettei ole mistään kotoisin. Jos sen vielä tajuan, voi tämän juurettoman puun antaa metsäteollisuuden raakaaineeksi. Monikulttuurisuus on päivän sana, jo ihan kyllästymiseen asti.

Suomalaisessa keskustelukulttuurissa pelätään nykyään leimautumasta rasistiksi. Meiltä ylipäätään puuttuu keskustelukulttuuri. Ollaan jo joko puolesta tai vastaan, siksi yleinen keskustelu on meillä puulla päähän lyömistä. Mielellään juntataan oma tahto, vaikka Tammerkosken ali. Vaikka ulkomaalaisien käyttäytyminen ärsyttäisi, vaietaan moniäänisesti. Tottakai erilainen käyttäytyminen ärsyttää ja varsinkin, jos se rikkoo yleistä tapakulttuuria. Ongelmien poistamiseksi luodaan lukuisia omia säädöksiä, kuinka ketäkin tulisi kohdella ja järjestää erillisiä palveluita eri kulttuurin jäsenille.

Ihmisillä on pitkälle kehittynyt tapa sulkea silmät ongelmilta ja elää omaa eristäytynyttä elämää. Olisiko hyvä löytää jokin rakentava ja kulttuurisesti kestävä toimintatapa. Entä jos järjestettäisiin luontevia kontakteja maahanmuuttajien ja valtaväestön kesken eli työpaikkoja ja harrastuksia. Järjestetään mm. reppuselkäkävelyä, jossa valtaväestöön kuuluva vie maahanmuuttajaa reppuselässä asioimaan pankkiin yms. paikkoihin.

Suomalaisen kulttuurin ainainen valitusvirsi, mitä muut meistä ajattelevat ja kuinka voitaisiin luoda parempi suomikuva maailmalle. Todettakoon heti alkuunsa sen olevan kallista ajanhaaskuuta. Jos suomesta rakennetaan kuva, mikä myöhemmin osoittautuu vääräksi, on pettymys suuri. Jälleen rakennetaan uusi ja erilainen kuva, sitten tulee lama, säästetään kuvan ylläpidosta, se ruostuu lopulta tievarteen. Teot puhuvat puolestaan ja levittävät jatkuvaa näyttöä maailmalle, kuvitelmat kun tuppaavat aina kaatumaan. Suomikuvan työryhmä voisi siis puhdistaa kadunvarsia, koska teiden kunnossapito on vaipunut muutaman kadunmiehen harteille. Nuo entiset lumiauran ja traktorin kuljettajat ovat työttöminä jääneet mittaamaan puistonpenkkejä ja juomaan talliin jääneiden koneiden pakkasnesteitä.