<- takaisin Mielekäs -lehden etusivulle

Runo:
Iideshovissa kuultua

Olin äsken kuulemassa psykiatria,
kun hän kertoi psykoosista perustietoja:
mitkä ovat taudinkuvan ensioireita,
miten oireet ilmenevät eri nuorilla.

Luento oli valaiseva, erinomainen,
tarkoitettu kuultavaksi joka ihmisen,
kun ei koskaan tiedä sitä, kenen kohdalla
lähipiiriin ilmaantuu se tapaus seuraava.

Kuultuani luennon, se paljon valaisi,
monen monta kysymystä siinä selvisi.
Olisinpa aikaisemmin jotain tietänyt,
tuhansilta hämmästeiltä oisin välttynyt!

Oisin tiennyt, mitä kautta löytyy apua,
se kun tuntui aluksi niin mahdottomalta.
Monet soitot selosteineen olis jäänyt pois,
nopeammin avunsaanti järjestynyt ois.

Oisin tiennyt, mihin seikkaan puututtava on,
maallikko kun tässä tahtoo olla aseeton,
tuntee tuskaa, kipua sen toisen puolesta,
eikä millään irti pääse sairaushuolesta.

Luennossa ilmi tuodut oireet tarkalleen
sopii oman lähipiirin nuoreen ihmiseen,
jolta ovat lopahtaneet kaikki harrasteet,
opiskelut tietenkin, niin hyvin alkaneet.

Onko vielä toivoa, se aina kiinnostaa.
Suoraa vastausta harvoin kysymykseen saa.
Omat voimavarat hiipuu äärirajalle,
usein sosiaalisuhteet menee hajalle.

Tieto tuottaa helpotusta moneen tapaukseen,
kun viel saisi sairastuneen hoitoon parhaaseen.
Toivoa on olemassa - siitä lähdetään,
suhtaudutaan myönteisesti jatkoelämään.

Vehka-antti

<- takaisin Mielekäs -lehden etusivulle