Nro 2, 2000 - 4. vuosikerta
<- takaisin Mielekäs -lehden etusivulle
Stakesin tilastoraportti:
Psykiatria keskittyy ydintehtäväänsä
Psykiatrian erikoisala on viimeisten kahden vuosikymmenen aikana keskittynyt työikäisten, lasten ja nuorten psykiatristen ongelmien hoitoon. Psykiatrian potilaskunta on muuttunut voimakkaasti ja samalla hoitopäivät sekä hoitopaikat ovat vähentyneet.
Tiedot ovat peräisin Stakesin tilastoraportista (3/2000), jossa kuvataan mielenterveyden häiriöiden hoitoa Suomessa 1978-1998 sekä psykiatrian erikoisalan että mielenterveyden häiriöt -diagnoosipääluokan kannalta. Tarkastelun tietolähteenä on käytetty terveydenhuollon hoitoilmoituksia ja viime vuosien osalta myös sosiaalihuollon hoitoilmoituksia.
Vuosina 1987-1998 psykiatrisilta osastoilta poistui muille erikoisaloille, sosiaalihuollon laitoksiin ja asuntoloihin sekä muihin palveluihin lähes kokonaan kolme suurta potilasryhmää: kehitysvammaiset, dementiapotilaat ja vanhukset. Kehitysvammaisten lähdön myötä hoitopäivät laskivat noin neljännesmiljoonalla reiluun 16 000:een. Dementiasta kärsivien potilaiden hoitoon käytettyjen päivien määrä laski kyseisenä ajanjaksona 650 000:sta alle 75 000:een. Samalla tämän potilasryhmän hoitoon tarvittavien hoitopaikkojen määrä väheni 1 800:sta noin 200:aan. Yli 65-vuotiaiden psykiatriseen hoitoon käytetyt päivät vähenivät yli miljoonalla ja hoitopaikat 4 250:sta hieman yli 800:aan. Dementiapotilaat ja vanhukset näyttivät siirtyneen joko yleislääketieteen erikoisalan hoidettavaksi tai sosiaalihuollon laitoksiin ja avohoitoon, kehitysvammaiset oman palvelujärjestelmänsä piiriin.
Hoitopäivät vähenivät myös tarkasteltaessa neljän keskeisen mielenterveyden häiriöryhmän hoitoa. Skitsofrenian, mielialahäiriöiden, neuroosin ja persoonallisuushäiriöiden yhteenlasketut hoitopäivät vähenivät vuosina 1978-1998 hieman yli 2,5 miljoonalla, hoitopaikat noin seitsemällä tuhannella. Hoitopäivien väheneminen aiheutui keskimääräisen hoitoajan lyhentymisestä yli kuudesta kuukaudesta noin 1,5 kuukauteen. Skitsofrenian yms. häiriöiden hoito supistui 1,3 miljoonaa päivää, kun taas mielialahäiriöiden hoitoon tarvittiin lähes 100 000 hoitopäivää lisää. Näiden mielenterveyden häiriöiden yhteenlaskettu potilasmäärä väheni kyseisenä ajanjaksona vain kolmella tuhannella.
Psykiatrian erikoisalan kehitys on vähentänyt laitoshoidon tarvetta, pääosin hoitoaikojen lyhenemisen seurauksena. Vuosina 1993-1998 psykiatrisesta laitoshoidosta vähentyneiden 600 000 hoitopäivän (noin 1 700 hoitopaikkaa) vastineeksi näytti kuitenkin samana aikana syntyneen vain noin 500 000 uutta avohoitokäyntiä.
Tieto siitä, kuinka psykiatrisesta laitoshoidosta vapautuneita resursseja on siirtynyt erikoisalalta ja laitoshoidosta pois siirtyneiden potilaiden mukana muualle palvelujärjestelmään, on puutteellista ja asia kaipaa lisäselvityksiä. Stakesissa on meneillään selvitys, jossa sairaanhoitopiireiltä kerätään tietoja mielenterveyden sairaala- ja avopalvelujen henkilöstön kehityksestä. Tulokset julkistetaan keväällä 2000.
Alueelliset erot edelleen suuria
Raportin toisessa osassa kuvataan psykiatrian erikoisalan tilastoja sairaanhoitopiireittäin vuodelta 1998. Eniten psykiatrisia potilaita hoidettiin edelleen Helsingin, Pohjois-Savon ja Etelä-Savon sairaanhoitopiireissä. Helsingin sairaanhoitopiirissä oli 83,9 potilasta 10 000 asukasta kohti, Pohjois- ja Etelä-Savossa vastaava luku oli noin 76. Vähiten psykiatrian erikoisalaa kuormitti Itä-Savon sairaanhoitopiiri, jossa oli 46,3 potilasta 10 000 asukasta kohti, kun koko maan keskiarvon oli 61. Psykiatrian erikoisalalla hoidettiin vuonna 1998 yhteensä noin 31 600 potilasta eli lähes saman verran kuin kahtena edellisenä vuotena.
Psykiatriset hoitopäivät vaihtelivat vuoden 1998 aikana Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin vajaasta 280 hoitopäivästä Etelä-Savon sairaanhoitopiirin runsaaseen 550 hoitopäivään tuhatta asukasta kohti. Hoitopäivistä käytettiin edelleen noin 60 prosenttia skitsofrenian hoitoon. Toiseksi eniten hoidettiin mielialahäiriöitä.
Vuonna 1998 joka kolmas psykiatrian erikoisalan potilas tuli hoitoon terveyskeskuksen lähetteellä, mutta lähes yhtä suuri osa hakeutui hoitoon ilman lähetettä. Vain neljännes hoitojaksoista alkoi suunnitellusti ajanvarauksen kautta ja yhdeksän prosenttia mielenterveyden avohoitoyksikön lähetteellä.
Lähde: Mikko Nenonen, Simo Pelanteri, Jouni Rasilainen: Mielenterveyden häiriöiden hoito Suomessa 1978-1998.
Tilastoraportti 3/2000. Stakes.