Nro 2, 2000 - 4. vuosikerta
 
 

<- takaisin Mielekäs -lehden etusivulle

Käden taidot terapiana

Seppo Rautiainen toimii Tampereella Muotialan asuin- ja toimintakeskuksen työpajan työnjohtajana Hän on toiminut aiemmin Pitkäniemen työhönvalmennusosaston vetäjänä. Hänellä on metallialan peruskoulutus. Aluksi Seppo Rautiainen veti yksin työpajaa. Nykyään työpajalla on muitakin ohjaajan tehtävissä. Saija Vikman toimii tekstiilipuolella työnohjaajana ja Juha Hannukainen puualan työnohjaajana. Maaliskuun alusta on vielä aloittanut uusi ohjaaja Pentti Mettinen metalli- ja puuosastolla. Työpajalla työskentelee nyt 30 kuntoutujaa. Paljon useampi haluaisi osallistua työpajan työtoimintaan. Suunnitteilla onkin toisen vuoron käyttöönotto. Tämänhetkiset tilat yliopiston vieressä Sumeliuksenkadulla ovat kuitenkin ahtaat, eivätkä mahdollista esimerkiksi Seppo Rautiaisen omimman alan metallitöiden laajaa tekemistä.

Työ historiallisesti mukana mielensairauksien hoidossa

- Työ on kaikkein parasta terapiaa, Seppo Rautiainen sanoo kokemuksestaan.

- Vuosisadan alun mielisairaalat olivat omavaraisia. Oli navetat, pellot, puutarhat, joita potilasvoimin hoidettiin. Nykyäänkin jotain tekemistä pitäisi olla. Toimettomuus on pahan ja apaattisuuden alku, pohtii Rautiainen.

- Tätä nykyä vanhemmilla sairastuneilla ikäluokilla on useimmilla jonkin perinteisen teollisuuden haaran kokemusta: on kokemusta metalliteollisuudesta, puuteollisuudesta, tekstiiliteollisuudesta. Monilla nuorilla kuntoutujilla ei nyt ole ammattikokemusta eikä työkokemusta. He eivät myöskään tunne työelämän pelisääntöjä. Seppo Rautiainen on huolestunut juuri näistä nuoremmista ikäluokista.

Varsinkin nuoren hiljattain sairastuneen kannattaa tulla työpajalle

- Työpajalla nuori voi oppia työelämän pelisääntöjä, korostaa Seppo Rautiainen. Hän sanoo, että on opittava säännöllinen rytmi, herääminen määräaikaan, pitkäjänteisyyttä.

Mutta työpajassa kuntoutuja saa myös kokea monenlaisia ilon ja tyydytyksen tunteita.

- Monille ehkä pieni lisätulo on tärkeä. Eläke on pieni. Työpajalla maksettava kannustusraha ei ole suuri, mutta pienissä tuloissa sekin hiukan kohentaa elintasoa. Halvalla voi myös syödä yhden lämpimän aterian työpajan yhteydessä toimivassa ruokalassa.

Koneet saattavat olla vaarallisia, mutta kun niihin on uskaltanut käydä käsiksi, itseluottamus kasvaa. Itseluottamus kasvaa muutenkin työpajalla ollessa. Monilla sairastuneilla ei ole juurikaan sosiaalisia kontakteja. Työpajalla on mahdollisuus ajatusten vaihtoon ja keskusteluun muiden kanssa.

Tuttu porukka rohkaisee ilmaisemaan ajatuksia - aina ei tarvitse murehtia, että minua arvostellaan. Valitettavasti monen itsetuntoa sairaus on heikentänyt.. Työpajalla kenenkään panosta ei mitätöidä. Seppo Rautiainen siis löytää monia terapoivia ja kannustavia asioita työpajalla käynnille.

Myös huolenpito kuuluu työpajan jokapäiväiseen elämään

Jos kuntoutuja ei ilmesty työpaikalle tai jos huomataan, että kaikki ei ole kunnossa, aletaan olla huolestuneita. Henkilökunnalla ei ole hoidollista koulutusta, ja toimitaan yhteistyössä terveysalan ammattilaisten kanssa. Otetaan yhteyttä hoitavaan tahoon tai tukiprojektin työntekijöihin.

Työpajalla on myös kuntoutujan yhteystiedot, ja tarvittaessa voidaan kysellä hänen vointiaan, ellei hän ole useaan päivään ilmestynyt työpaikalle. Kaikilla toimilla yritetään tukea kuntoutujan selviytymistä

Ryhmässä ideoidaan ja ryhmässä iloitaan myyntivoitosta

Työpajassa kehitellään uusia tuotteitta. Heti löytyy uuden idean (vaikkapa jonkin leikkikalun) ihailijoita, mutta myös arvostelijoita. Tässä tilanteessa perustelutaito joutuu koetukselle.

Kun sitten tuote menee kaupaksi, on onnistumisen riemu suuri.

Kuka voi tulla työpajatyöskentelyyn?

Seppo Rautiainen sanoo, että tietenkin on hienoa, jos työpajaan hakeutuvalla on jo etukäteen tietoa ja taitoa käden taidoissa. Mutta nykynuorten kyseessä ollen vaatimus on melko mahdoton - tärkeintä on, että on motivaatiota, halua oppia ja halua tehdä. Ja motivaatio liittyy tietenkin työtaitojen oppimiseen mutta myös työssä vaadittavan kurinalaisuuden oppimiseen.

Työ ei ole urakkatyötä, ja työtahti on vapaata

- Etukäteen ei tarvitse osata mitään. Periaatteessa kuka tahansa kuntoutuja voi hakeutua työpajalle, sanoo Rautiainen.

- Uusi työntekijä on koeajalla. Hän voi sanoa, että tämä ei ole paikkani ja jättää työpajan sikseen. Toisaalta kylmää ulosheittoakaan ei ole. Halukkaalle yritetään löytää jokin sopiva työtehtävä. Tietenkään kovin huonokuntoista kuntoutujaa ei voi sijoittaa käden tarkkuutta vaativiin vaarallisiin koneisiin, Rautiainen selostaa.

Tuotevastuulaki koskee työpajaakin

- Jäljessä näkyy työn laatu ja viimeistelyn korkeatasoisuus, sanoo Seppo Rautiainen ja jatkaa: Tuotevastuulain mukaan valmistaja on vastuussa tuotteen turvallisuudesta. Mekin kuulumme tuotevastuulain piiriin. Meillä kaikki pyrkivät tekemään oman osansa hyvin.

- Kukaan ei ole huono tekijä, kun vain on löydetty sopiva tehtävä. Yleensäkin yritetään välttää työn pitkäveteisyyttä. Mahdollisuuksien mukaan yritetään löytää työtehtävä, joka eniten tuottaisi tekijälleen tyydytystä. Työtä voi vaihtaa, ja samassa työssä voi olla ja työhön myös opetetaan, Rautiainen sanoo.

Alihankintaa ja taloudellista toimintaa - ja tilat

- Meillä on tuotteinemme myymälä Tampereella yliopistoa vastapäätä. Otamme tilaustöitä vastaan, ja työpajamme tekee myös alihankintatöitä.

Tätä nykyä tilamme ovat aika rajalliset. Esimerkiksi laajoja metallitöitä emme kykene tekemään nykyisissä tiloissa, kertoo Seppo Rautiainen. Hän sanoo, että taidetakomo, savityöt, lasityöt ja muut sellaiset vaatisivat parempia työtiloja kuin nyt on käytössä. Tulevaisuudennäkymiin kuuluu töiden monipuolistaminen ja laajentaminen. Siksi on etsitty suurempia työtiloja.

- Toisaalta myös useamman kuntoutujan mukaanpääsy edellyttäisi suurempia tiloja. Olisi hyvä, että myös ne jotka kykenevät vasta iltapäivällä töihin mukaan, voisivat niin tehdä. Tavoitteemme onkin päästä eräänlaiseen kaksivuorotahtiin.

Yhteystiedot

Työpajan töistä kiinnostuneet kuntoutujat voivat ottaa yhteyttä Seppo Rautiaiseen puhelimitse soittamalla numeroon 03-2141067.

Ritva Sirniö

<- takaisin Mielekäs -lehden etusivulle