<- Takaisin Mielekäs -lehden etusivulle

Askartelu ei riitä kuntoutukseksi

Kuusi vuotta Sopimusvuoren asunnossa asunut Mauri Jännetyinen sanoo, että tuolloin hänellä ei ollut voimia eikä rauhaa oman terveytensä hoitamiseen. Passaaminen passivoi, eikä askartelusta ole kuntouttajaksi normaaliin elämään.

Mauri asui kuusi vuotta Sopimusvuoren asunnossa. Ensin hän jakoi huoneen toisen kanssa ja sitten sain oman huoneen.

Mitä kokemuksia sinulla on siitä elämäsi vaiheesta?

- Sopimusvuoren asukkaat ovat hyvin erilaisia . Osaa heistä ei pyritä niinkään kuntouttamaan normaaliin kotielämään. Heille tavalliset kotityöt ovat hyvin vaikeita. Jotkut asunnot ovat upeita. Kuntoutuksena harrastetaan pientä jokapäiväistä siivousta, tiskausta tai ruuanlaittoa. Silti siellä passataan asukkaita aivan liikaa, se passivoi entisestään.

He ovat tulleet jäädäkseen. Laitosasuminen korvaa sairaalahoidon.

Mauri kertoo, että niitä asukkaita joita kuntoutetaan ja yritetään auttaa eteenpäin elämässä, kannustetaan tehokkaammilla ja yksilöllisemmillä keinoilla. Kuntoutuminen tällaisessa ympäristössä asuen on kuitenkin erittäin raskasta. Ei ole omaa rauhaa. Sopeutuminen tiiviissä kanssa-käymisessä, erilaisten sairauksiensa kanssa kamppailevien asuin-tovereiden kohtaloiden ja passiivisuuden katsominen päivästä toiseen oli Maurin mielestä rankkaa. Oman terveyden hoitamiseen ei ollut voimia eikä tarpeeksi rauhaa. Koko ajan oli hulinaa ja hälinää.

Mankalla meteli hiljaiseksi

Oman huoneen saatuaan Mauri saattoi panna mankan soimaan, jolloin muiden äänet eivät häirinneet. Seurustelu ei tullut kysymykseenkään. Naisasukkaat olivat usein kovin häiriintyneitä, vakavasti sairaita, kertoo Mauri. Se ei lisännyt mielenkiintoa toista sukupuolta kohtaan, eikä sen paremmin antanut mahdollisuutta peilata omaa miehisyyttä tavallisten naisten kanssa. Ei ystävinä, ei seurustelusuhteessa.

- Jos on leima otsassa jo oman sairauden takia, ei asuminen Sopimusvuoressa ainakaan auttanut asiaa. Ihmettelen Sopimusvuoren henkilökuntaa, miten he jaksavat työskennellä siinä ympäristössä. Se on varmasti hyvin raskasta. Heitä haluan kiittää.

Samanlaiset kokemukset yhdistävät ja lähentävät

- Iideshovissa asuminen on ollut minulle paluuta ihmisarvoisempaan elämään. On oma viihtyisä koti. Asuntojen ja toimitilojen taso on korkea. Tilat ovat paitsi uudet ja toimivat myös arkkitehtoonisesti kauniit. Raha-automaattiyhdistyksen varat on käytetty oikein.

Mauri kertoo, että Iideshovissa asuu ja käy rehellisiä ihmisiä. Monet samat kokemukset yhdistävät ja lähentävät.

- Täällä ei tarvitse pelätä. Toivoisin että samanlaisia toimintakeskuksia rakennettaisiin joka puolelle Suomea, erilaisille sosiaaliryhmille kokoontumis- ja tutustumispaikoiksi. Se vähentäisi ja ennaltaehkäisisi yksinäistymistä, joka puolestaan lisää esim. alkoholi- tms. ongelmia.

Luontoa saisi Maurin mielestä olla ympärillä enemmän. Mahdollisuus vaikka viljelyyn tai puutarhanhoitoon olisi mukava ja tärkeä lisä. Tekemistä varsinkin miehille pitäisi löytää, miesten hommia. Se kylläkin edellyttäisi asettumista ison kaupungin ulkopuolelle, jolloin toimintojen saatavuus voisi hankaloitua.

- Miehenä olen joutunut luopumaan itsenäisen aikuisen, työssäkäyvän ihmisen elämästä sairauden vuoksi, se on ikävää. Onneksi minulla on täällä mahdollisuus toteuttaa itseäni musiikin ja maalauksen kautta. Konsertoin ja pistän tauluni näytille. Työkokemukseni on peräisin sairaalassa tehdystä työstä.

Maurilla on asuttavanaan yhden huoneen ja tupakeittiön vuokra-asunnossa järvinäköaloin. Asunnon koko on 38 neliömetriä. Varustetasoltaan se on normaali yksiö. Vuokra on 1840 markkaa kuukaudessa, ja se sisältää vesi- ja lämpömaksun. Sähkölasku kolmelta kuukaudelta on noin 150 markkaa.

Asumisen pituutta ei rajoiteta

Mauri Jännetyinen aikoo asua Iideshovissa pitkään. Yläaikarajaa asumiselle ei ole.

-Kun menen kotiin ja vetää oven perässään kiinni, yksityisyys on turvattu. Tämänkaltaista asumista voisi suositella kaikille. Hoidan itse omat kotiasiani, menemiseni ja tulemiseni. Tapaan mielenkiintoisia ihmisiä joiden kanssa juttelen ja harrastan. Jos tarvitsen apua, saan sitä heti.

Mauri kertoo, että hänen omatoimisuutensa on lisääntynyt. Sopimusvuoressa hän sanoo laitostuneensa muiden mukana. Tällä hetkellä Mauri on tyytyväinen ihmissuhteisiinsa ja elämäänsä. Sairastumisensa jälkeen hän ei ole ollut näin tyytyväinen elämäänsä.

- Tuntuu että pienenä voitin kaiken, sitten tuli tappioita. Nyt on tasaisempi kausi. Elämä on harjoittelua, eikä haaksirikko ole lopullinen. Tästä noustaan. Ensimmäinen nyt on joskus viimeinen. Hidas nyt on joskus nopea. Ajat muuttuvat, kuten Bob Dylan laulaa piisissään "Times, they are changing".

Inka Jyrkinen

<- Takaisin Mielekäs -lehden etusivulle