<- Takaisin Mielekäs -lehden etusivulle

Osviitasta suuntaa elämän risteyksissä

Tampereen kriisikeskus Osviitta tarjoaa joustavaa ja nopeaa apua hankalissa elämäntilanteissa ja akuuteissa kriiseissä. Se täydentää julkisen sektorin palveluja ja opastaa tarvittaessa määrätynlaisen avun hankinnassa. Yhteyden saa helposti, soittamalla tai poikkeamalla paikan päälle, missä on aina vastaanottamassa vähintään yksi vakinaisista työntekijöistä sekä kurssitettuja vapaaehtoisia tukihenkilöitä ja eri koulujen harjoittelijoita.

- Oikeaan aikaan annettu kriisiapu säästää usein pitkiltä hoidoilta ja terapioilta, kertoo Raija Kannisto, yksi Osviitan viidestä vakinaisesta työntekijästä. - Pyrimme auttamaan ihmisiä heidän ongelmatilanteissaan ja tarvittaessa ohjaamme muihinkin auttamispaikkoihin. Joku saattaa käydä tai soittaa yhden kerran, jotkut tarvitsevat apua pidempään, riippuu kunkin ihmisen tarpeesta ja tilanteesta. Tavoitteena meillä on auttaa vaikean tilanteen yli.Joku saattaa käydä muutamiakin kertoja usein jo tutun henkilön juttusilla. Juttutuokiot ovat luottamuksellisia. - Tänne on helppo tulla, kun kynnys on matalalla. Toinen merkittävä etu verrattuna useimpiin muihin kolmannen sektorin tahoihin, esimerkiksi joihinkin auttaviin puhelimiin, on että paikalla on aina erikoiskoulutuksen saanut ammattilainen.

Auttamisen mutkat ja matkat

Osviitta on melko hyvin ihmisten tiedossa: lehti-ilmoitusten, esitteiden ja joskus "puskaradionkin" ansiosta. Yhteydenottoja kertyy useita kymmeniä päivässä sekä puhelimitse että kasvotusten. Varsinaista psykiatrista hoitoa ei kuitenkaan anneta ja päällekkäistä hoitotyötä pyritään välttämään.

Harvoin joudutaan ohjaamaan asiakas toisaalle. - Mutta tilanteen vaatiessa lähdetään saattamaan joko terveyskeskukseen tai tarvittaessa aina sairaalaan asti. Hankalissa tilanteissa varataan aika Hatanpään kriisityöryhmältä. Myös kotikäyntejä tehdään, jos autettavalla ei kerta kaikkiaan ole mahdollisuutta saapua kriisikeskukseen. Nämä harvinaiset tilanteet koskevat vaikkapa pyörätuoliasiakkaita tai päihtyneitä yksinhuoltajaäitejä.

Organisaationa vuonna 1993 Tampereelle perustettu Osviitta on itsenäisenä yksikkönä osa Suomen Mielenterveysseuran toimintaa. Työtä tukevat Raha-automaattiyhdistys ja kaupunki. Osviitassa järjestään myös muutamankerran kokoontuvia suljettuja keskusteluryhmiä, joihin on ollut selkeä tarve. Aiheina ovat olleet maahanmuuttajien murheet, erokriisit ja omaisen menettäneiden surun tuntemukset.

Järkytyksen jälkihoito

Debriefing eli suomeksi jälkipuinti on onnettomuuden tai muun äkillisen traumaattisen tapahtuman jälkeen 1-7 vuorokaudessa tilanteessa olleille ,yleensä omaiselle tai muille ennalta sovitulle henkilölle, järjestettävä istunto. Siinä osallistujat voivat purkaa omia tuntemuksiaan tilanteesta, josta pyritään kokoamaan kokonaiskuva. Samalla asianomaiset voivat tukea ja auttaa toisiaan. - Debriefing-systeemi on muuttunut tämän vuoden alusta Tampereella ja avun saanti tapahtuu Naapuri ry: n. kautta, puh. 31418500.

Tarkoituksena on ehkäistä tapahtuman jälkeen monesti ilmeneviä jälkitraumaattisia stressireaktioita, jotka saattavat vaivata pitkään tapahtuman jälkeen oireina sairasteluna, työkyvyn alenemisena ja elämänlaadun heikkenemisenä.

Usein jälkipuintiryhmän tarve ilmenee vasta yksityishenkilön kertoessa ongelmistaan, vaikka tilanteessa olleiden ammattilaisten tulisi tiedotta jälkipuintiavusta. Yleensä kokoontumisia on vain yksi. Joskus järjestetään toinenkin istunto, esimerkiksi hautajaisten jälkeen. Jokaisella kunnalla on vastuu järjestää henkisen ensiavun jälkipuintijärjestelmä.

Miten tukihenkilöksi?

Tuotantosuunnittelijan virasta eläkkeelle jäätyään Pirkko Riutalla oli aikaa ja halu auttaa ihmisiä. Niinpä hän lehdessä olleen ilmoituksen luettuaan meni haastatteluun ja kurssin jälkeen pääsi mukaan tukihenkilötoimintaan. Yksi työvuoro kestää neljä tuntia, ja isoin osa ajasta menee puhelimessa. - Tavallisimmin törmää erilaisiin ihmissuhde ja päihdeongelmiin, yksinäisyyteen ja työttömyyteen. Avun tarve on vuosien varrella lisääntynyt mutta Osviitassa voimavarat ovat vielä riittäneet viime aikojen ankarienkin psykiatrisen hoidon supistusten jälkeen.

<- Takaisin Mielekäs -lehden etusivulle