Uskomuslääkintä ei ole tiedettä
Vitalismi on yleisnimitys opeille, joiden mukaan maailmassa on olemassa erityinen elämänvoima tai -energia. Uskomushoidot, kuten esimerkiksi reikihoito, homeopatia, naprapatia, transaktioanalyysi, primaaliterapia, grafoterapia, vyöhyketerapia, suolen huuhtelut, kuppaus ja suoneniskentä, henkiparannus, kiviterapia, väriterapia, akupunktio, shamanismi, magneettikenttähoidot, iirisdiagnostiikka ja mitä niitä on, käyttävät tällaisia tieteelliseltä kuulostavia nimityksiä vakuuttaakseen yleisön.
Bioenergiaa – tai miksi sitä kutsutaan – väitetään olevan ihmisissä ja kaikkialla ympärillämme. Tämä on hoitoja markkinoitaessa huuhaan yksi tunnusmerkki. Toinen on se, että väitetään kyseessä olevan ”ikivanha hoitomuoto”, joka mieluusti vielä on kotoisin joko kaukaa idästä tai lännestä. Intiaanit tai muinaiset kiinalaiset ovat uskomushoitoliturgian mukaan näiden hoitojen alkuperäiset keksijät.
Uskomuslääkinnällä tarkoitetaan sellaisia menetelmiä, joita käytetään sairauksien torjuntaan, oireiden lievittämiseen, sairauksien parantamiseen ja diagnostiikkaan, vaikka menetelmien pätevyydestä ei ole luotettavaa näyttöä. Uskomuslääkinnällistä toimintaa voidaan nimittää ”luonnonlääkinnäksi, luontaislääkinnäksi, vaihtoehtolääkinnäksi, täydentäviksi hoitomuodoiksi” sekä jopa ”luontais- tai vaihtoehtolääketieteeksi”.
Uskomuslääkintä on lähinnä mielihyvähoitoa, joskin monesti varsin kallista. Uskomuslääkintää markkinoidaan useimmiten vain yksittäistapauksista yleistetyin uskomuksin. Todellinen näyttö lääkinnän tehosta kuitenkin puuttuu, tai näytöksi kaupitellaan auktoriteettien sanomaa.
Uskomuslääkinnät perustuvat yleensä jollekin maailmankatsomukselliselle pohjalle: oppeihin yhdistellään moraalisia näkökulmia ja maailmankuvan perusteita (esimerkiksi jumalolentoja, kosmisia yhteyksiä jne.). Uskomuslääkintä ei ole vaihtoehto näyttöön perustuvalle lääketieteelliselle hoidolle. Se on enintään huono, pelkkään plaseboon (= tehoton aine, näennäislääke, ”kalkkitabletti”) perustuva vaihtoehto.
Uskomuslääkintä ei ole myöskään täydentävä hoitomuoto, paitsi jos katsotaan, että plasebo-vaikutusta varten tarvitaan omat hoitomuotonsa. Se on nimenomaan lääkintää, hoitamista, ei tutkimusta tai tiedettä. Uskomuslääkintä ei ole myöskään vapaaehtoista hyväntekeväisyyttä, vaan miljoonateollisuutta, myös Suomessa.
Jorma Metsäranta