Nro 4, 2003 - 7. vuosikerta
 
 

<- Lehden etusivulle

Runoantologian synnyttäminen on yhteen hiileen puhaltamista – erilaisuuden sallien

Runoryhmä Spiron tuottama runoantologia ” Hennolla valolla arat sanat” julkistettiin Ruusan kahvilassa lokakuisena iltapäivänä. Teos on syntynyt Taimissa toimineen kirjoittajapiirin jäsenten yhteistyönä.

Julkistamistilaisuudessa kuultiin otteita antologiasta sekä tekijöiden itsensä että vieraana olleen Sina Kujansuun taidokkaasti tulkitsemina.

” Ei riitä, että puhalletaan yhteen hiileen. Täytyy
puhaltaa samalta puolelta- muuten kaikkien
kasvot tulevat nokisiksi.”
( Jorma Kekki)

Kirjat:
”Seteli on paperinpala”

”Hennolla valolla arat sanat”
Runoja ilosta surun takaa.

Runoryhmä Spiro

Toimittanut: Margareta Blåfield
Kuvitus: Riitta Penttinen
Tampereen Yliopistopaino Oy 2003

Paperia voi käyttää moneen tarkoitukseen.

Sitä voi turmella ja tuhlata surutta tyhjänpäiväisyyksiin. Harvoin paperi saa arvoisensa kohtelun, käytettynä ikuistamaan jotakin merkittävää.

Runoantologia ”Hennolla valolla arat sanat” on paperinsa ansainnut. Kirjan ulkoasussa puhuttelee tyhjän tilan ja siihen kotiutuneen niukan tekstin ja hentojen viivojen kauneus.

Sisältö on kuin kaleidoskooppi. Runoista löytyy erilaisia käsialoja ja aiheita, tunnelmakuvia, mietteitä ihmisenä olemisesta. Niiden moninaisuus hämmästyttää. Erilaisista lähestymistavoista huolimatta kokoelman runoista välittyy rohkeus elää, kokea ja tuntea.

Ne puhuttelevat kukin vuorollaan, lukijan omasta mielentilasta riippuen. Se onkin hyvän runoteoksen tehtävä: tarjota uusia oivalluksia ja mahdollisuus nähdä asioita hieman toisin.

(Otsikko on lainaus Jorma Kekin aforismista.)

Katariina Ella

Runoryhmän ohjaaja Margareta Blåfield kertoo kirjoittajaryhmän toimineen jo lähes neljä vuotta. Taimin jäsenistöstä löytyy monia lahjakkaita kirjoittajia.

Henki ryhmässä on kannustava. Emme kilpaile keskenämme, vaan jokaisen omalaatuisuus hyväksytään ja sitä kunnioitetaan.

Jokainen jäsen lähtee mukaan omilla ehdoillaan ja kehittyy niiden perusteella oman kiinnostuksensa mukaan.

Koska kaikki ilmaisu on tarkoitettu toisille, palautteen saaminen on tärkeätä ja sitä Margaretan mukaan ryhmässä kuuleekin monipuolisesti.

Joskus ollaan hyvinkin eri mieltä, mutta sehän rikastuttaa meitä, näkemyksiä voi olla monenlaisia.

Enemmistö ryhmän jäsenistä harrastaa runojen kirjoittamista, joten ryhmän toiminnassa lyriikka on painottunut. Ne johtavat keskustelun herkästi arimmille sielun alueille, elämän vaikeisiin kokemuksiin.

On tärkeätä, että ryhmässä on ymmärtäväinen ja luottamuksellinen henki, painottaa Margareta.

Kokoelmateoksen idea syntyi jo melko pian ryhmän käynnistymisen jälkeen. Todettiin, että kirjoittajien ajatuksista riittäisi jaettavaksi laajemmallekin yleisölle. Aineisto oli koossa jo kaksi vuotta sitten. Painaminen kuitenkin maksaa ja tällaisiin ”turhanpäiväisyyksiin” ei helpolla rahaa löydy.

Rahan myöntämisen arvoiseksi kulttuuriteoksi pitää vähintään olla torille upotetut kivilaatat, joihin kulkijat kompastuvat ja liukastuvat teloen itsensä sairaalakuntoon, Margareta kritisoi

Antologia on koottu kymmenen hyvinkin erilaisen ja eri ikäisen henkilön runoista. Margareta vertaa teosta prismaan, joka heijastaa valon erivärisenä näkökulmasta riippuen.

Tämän porukan koostama teos ei ole aivan kirkkainta kristallia. Hionnassa on jäänyt vähän rosojakin.

Vaikka päämääränä ei ole ollut korkeakulttuurinen teos vaan laadukasta käyttökulttuuria, rimaa on pidetty melko korkealla. Margareta kiittääkin tekijöitä, jotka ovat rohjenneet asettua alttiiksi sille koetukselle, mitä julkistamiskynnys edellyttää. He ovat kestäneet kritiikkiä ja omien tuotoksien hylkäämistäkin.

Runokirjan tarkoitus on toimia myös vertaistukena. Ehkä lohtuna ja rohkaisuna niille jotka kamppailevat vielä pohjamudissa. Niissä syövereissä, joista useimmat kirjan tekijät ovat päässeet etenemään kannustavan kanssakäymisen avulla.

– Minulle ryhmän ohjaaminen on ollut ilo. Yleensä ryhmäistunnon jälkeen tuntuu, että voimavarani ovat lisääntyneet. Se on auttanut minua ylläpitämään mielenterveyttäni, arvioi Margareta

– Tarkoituksena on ollut myös näyttää, ettei me hullut avohoitoasiakkaat sentään aivan pöljiä ja sekopäisiä olla.

Hän siteeraa runoteoksesta aforismia:

– ”Toivo ja epätoivo, kaksi veljestä, joista Toivo heikompi. Vain epätoivon ollessa sairaana saa hetkellisesti Toivo vallan.”

– Mutta kun epätoivon on onnistunut purkamaan paperille, on toivo jo voiton puolella, lisää Margareta lopuksi.

Katariina Ella

<- Lehden etusivulle