Nro 1, 2005 9. vuosikerta
 
 

< Lehden etusivulle

Köyhät kyykkyyn  

Kultaisella 80-luvulla ennen taloudellista ja edelleen jatkuvaa henkistä lamaa nousukkailla oli tapana vitsailla sanomalla ”Köyhät kyykkyyn,kun raha puhuu”.

Minun ja monen muun entisen uraihmisen kohdalla kohtalo on leikitellyt toden teolla ja vitsistä on tullut totta. Yleinen käsitys, jonka mukaan valtio jakaa suuria summia ilmaiseksi laiskoille ja vetelille kansalaisille vain pyytämällä sossusta, ei valitettavasti pidä paikkaansa. Sen eteen on todella tehtävä työtä, joka uuvuttaa 100 kertaa enemmän kuin ansiotyö.

Sosiaalituen turvaa tarvitsevan on parasta hallita konttorityöntekijän taidot Sossu-työnantaja vaatii kansalaiselta merkittävää konttoritoimihenkilön ammattitaitoa, jota kaikilla ei voi olla. Puolet suomalaisista on vuosittain vakavan uupumuksen kynnyksellä veroilmoituksen täyttämisen takia.

Sossu-ihmisen on pakko täyttää vastaavat kaavakkeet vähintään kerran kuussa.

Jokainen tulo ja meno on selvitettävä pankin tiliotteen mukaan. On anottava sitä ja tätä määräajassa täyttämällä kaavake 107897 osat a), b) ja c) ja liitettävä oheen liitteet 1-7 lisäselvityksineen.

Monet virastot olettavat, että jatkossa kaikki kaavakkeet tulostetaan itse pdf-tiedostona ja lähetetään sähköisesti. On itsestään selvää, että vahvassa lääkityksessä oleva entinen työtön ja vammainen metsuri tai siivooja suoriutuu hommasta käden käänteessä.

Parodista on, että vanhan vitsin mukaan poliisikoulun työläin aine oli konekirjoitus. Tuntuu että nykyään odotetaan, että atk-taitojen täydellinen hallinta ja kehityksessä mukana pysyminen on ihmisen geeneissä. Vaikka hän olisi syntynyt ennen tietokoneen ja tv:n keksimistä, nähnyt vain konttorirottien naputtelen kirjoituskonetta ja menettänyt tapaturmaisesti oikean kätensä.

Asioiden hoitaminen myös maksaa

Työssäoloaikana puhelinta, pc:tä, papereita ja kopioita ei pitänyt minkään arvoisina. Ikävä kyllä niiden arvo on selvinnyt kantapään kautta. Jokainen puhelu viranomaiselle maksaa ja monelle tietokone on liian arvokas hankinta. Tietokone syö myös koko ajan rahaa sähkön, värien, paperien, diskettien jne. muodossa.

Jokainen matka eri virastoon maksaa bussimatkan muodossa. Ajankäyttöongelmia ei ole, koska eri instansseihin täytyy soittaa ja jonottaa tiettynä aikana. Ennen sentään sai työsuhde-etuna kalenterin, johon merkitä menonsa, mutta nyt kalenterin hintakin on omasta pussista pois.

Extreme-kokemuksia minimipäivärahalla

Kuulemani mukaan nykyään on muotia käydä elämyskursseilla. Suosittelisinkin päättäville tahoille vähintään kolmen kuukauden extreme-kokemusta minipäivärahalla tässä varakkaassa valtiossa. Mikäli tämän jälkeen ihmisellä on vielä omanarvon- ja itsetunto olemassa, siitä voisi myöntää mitalin ja ansioristin.

Lisäksi ehdotan, että köyhille ja kyykyssä oleville kansalaisille perustettaisiin asioimiskonttoreita, joissa olisi puhelin, paperit, lomakkeet, kopiokoneet jne. kaikkien saatavilla ja käytössä. Sosiaalineuvojat voisivat toimia ns. työnjohtajina, jotta homma sujuisi tehokkaasti.

Toimisto voisi aueta samaan aikaan kun muutkin virastot. Kello 10.00 olisi 15 minuutin lakisääteinen kahvitauko, klo 11.30 - 12.00 lounas ja klo 14.00 - 14.15 toinen lakisääteinen kahvitauko. Samaan aikaan kun valtion virastot sulkeutuvat, voisivat niiden henkilökunta ja asiakkaat lähteä nauttimaan ankarasti työllä ja tuskalla hankitusta vapaa-ajasta.

Virkatodistuksessani lukee virallisen ilmoituksen mukaan: - elää. Toisinaan tätä b-kansalaisen todellisuutta miettiessä tuo ilmoitus tuntuu vahvasti liioitellulta. Minulle riittäisi vallan mainiosti maininta: - on paperien mukaan olemassa.

Teksti: Tanja Storm
Kuva: Kalervo Niemi

< Lehden etusivulle