Taimin etusivu
   Kirjeenvaihto


 


Vertaistuki- ja keskustelupalsta

Vertaistuki- ja keskustelupalstan etusivu
Kirjoita uusi viesti
Vastaa tähän viestiin

25.11.2006 11:02

Vastaus viestiin: Ilonalle

Pieniä ihmeitä,

Ystäväni,

Ette kyllä arvaa mitä on tapahtunut!!!! Me saadaan kunnalta kotiapua. Se psyk. sairaanhoitaja jonka luona käyn juttelemassa MTTssä, soitti kuntaan ja asia järjestyi. Nyt sitten meillä on tiistaina palaveri jossa kartoitetaan meidän kotiaputarve. Tää systeemi pelaa sittenkin...

Soitin äidilleni ja kerroin että me saadaan kotiapua. Hän ei ymmärtänyt yhtään mistä on kyse. Hän vaan höpötti, että hyvä ettei mieheni tarvitse sitten enää stressata siivouksilla... eihän mieheni ole siivonnut koko syksynä yhtään mitään! Äitini (eikä muutkaan sukulaiset) ei ole missään vaiheessa vaiheessa tajunnut että myös minulla on voimat vähissä... Enpä tosin ole sitä korostanutkaan.

Miten teillä menee?

Puuenkeli - kuinka voit? Lääkärit ovat vielä toivekkaita tyttäresi parantumisen suhteen - he kyllä sanovat suoraan jos sitä ei ole. Älä tee surutyötä vielä - sen aika tulee sitten kun sen aika on. Älä unohda tässä välissä elää! Olet varmaan vahvin ihminen jonka tunnen.

Misanthropos - joudutko luopumaan kissastasi? Luulen että lääkäri on sitä suositellut, mutta oliko ehdoton? Ja olethan pysynyt tupakkalakossa. Ja vielä, miten voit? Onko mielesi ollut tasainen - minusta tuntuu että ainakin tänne kirjoittelemisen tarve sinulla on vähenynyt aika paljon. Lääkkeet varmaankin vaikuttavat jo täydellä teholla ja voit arvioida onko niistä sinulle hyötyä.

Ja tämä viesti on tarkoitettu kaikille palstalaisille... en vaan jaksanut kirjoittaa tuonne pitkän viestijonon sisälle...

Hieman vielä meidän syksystä. Mieheni mieli on tasainen. Syksy on mennyt odotettua paremmin. Psykotisuutta ei ole ollut koko syksynä :). Aamupäivät kuluu nukkuen - iltapäivällä hän tulee töihin ja puuhastelee muutaman tunnin jotakin. Ilta menee sohvalla maatessa. Hänen terapia tuottaa tulosta - hän myöntää mustasukkaisuuden joka on leimannut suhdettamme koko ajan. Meillä on kasvun paikka - ehkä liittomme voi kohta peremmin kuin koskaan. Juuri nyt tunnen suurta yksinäisyyttä mieheni empatiakyvyn puutteen vuoksi (ja tästä syytän lääkkeitä... ).

Lähden tästä kohta istuttamaan kukkasipuleita... kun on lämmintä 6 astetta eikä vettäkään taida sataa... pitäisiköhän virittää jouluvaloja. Katsokaas, valoa taitaa sittenkin näkyä pimeyden keskellä...

Lämmöllä teitä kaikkia ajatellen,

Ilona

Vastaukset:
Ihmeitä tapahtuu, Misanthropos, 28.11.2006

Tämän ketjun aiheena on:
- masennus

Vastaa tähän viestiin:

Vastauksen otsikko:

Vastaus:

Nimimerkki:

 


 

 

   Ohjeet
   Artikkelit