|
Vastaus viestiin: Kaksisuuntainen ja parisuhde
Bibon puoliso
Hei Melina,
Kyyneleet tulivat silmiini, niin hyvin tunnistan mitä koet. Tiedän miten pahalta tuntuu kun rakas ja niin tuttu mies on kuin vieras.Meillä on takana avioliittoa jo 27 vuotta ja voisin sanoa, jopa hyvää vuotta.
Pari vuotta sitten mieheni sairastui kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, maniassa petti,hän hakeutui hoitoon sillä että uhkasin erota.Manian jälkeen tuli pudotus masennukseen. Lääkkeillä ja terapialla on menty eteenpäin.
Raskaita aikoja on eletty, olen itse käsitellyt kahta vaikeaa asiaa, pettämistä sekä miehen sairastumista. Tosi pahalta tuntuu, kun toinen ei tunnista tunteitaan, on tunnekylmä, ei tiedä rakastaako, ei tiedä pystyykö sitoutumaan,tulevaisuutta ei kykyne ajattelemaan, mikään ei tunnu hyvältä yms.
Mutta nyt voisin sanoa, että viimeisen puolen vuoden aikana hän on alkanut halaamaan, tulemaan lähelle ja on tunnistettavissa samaa lämpöä ja rakkautta minua kohtaan mitä oli ennen sairastumista. Itse jaksan sen avulla, että tiedän hänen olevan hyvä mies, vähän rikkonainen, mutta niin rakas. Varon painostamasta, mutta olen tuonut esille asioita mitkä ovat minulle tärkeitä.
Pienillä askelilla mennään, miten hyvältä tuntuu, kun hän huomoi näillä pienillä arkipäivän asioilla minua. Paljon olen kyyneliä vuodattanut, mutta luovuttaa en aio. Jos mieheni olisi halvaantunut tms. en olisi häntä jättänyt, niin miksi nyt pitäisi, ei hän ole sairauttaan valinnut. Oma "kaksisuuntaiseni" on sanonut, että parasta on elää arkea. Voimahali sinulle rohkea nainen.
merjukka
Vastaukset: Merjukalle ja artsille, melina, 1.3.2010
Tämän ketjun aiheita ovat: - kaksisuuntainen mielialahäiriö - masennus - parisuhde
|