Vastaus viestiin: Merjukalle ja artsille

Melinalle

Jälleen osuit asian ytimeen, olisin itse kaivannut vaikeimmilla hetkillä miehen syliin painautumista ja pientä vahvistusta yhdessä selviämiselle. Sitä ei keskivaikeassa masennuksessa mies pystynyt tekemään. Nyt saan sen hymyn kera:)

Hyvin olet kypsä ja nuoreksi ihmiseksi, olet oivaltanut, että itsesäsi pitää pitää huolta ja nauttia elämän pienistä asioista ja vahva tukijoukko on tärkeä. Niissä raskaissa hetkissä juttelin nuoremmälle tyttärellemme (22v.)

ja hän totesi minulle näin; "ei sun äiti auta muu kuin yrittää nyt roikkua mukanana ja uskoa päivänpaisteeseen, olet vahvin nainen, jonka tunnen". Nyt ajatellen, niin se varmaan meni.

Haluaisin sanoa sinulle, että kun teet päätöksiä erota vai ei, niin tee se päätös itse. On niin helppo sivusta heitellä erokommentteja, mutta se on sinun elämäsi!Itse tiedät tunteidesi syvyyden, itse päätät mitä jaksat, mitä haluat.

Tuo sama positiivisuus on itselläni, aina se jostain kyyneltenkin välissä pilkottaa! Olen viljellyt kehuja miehelleni enemmän ja huomaan, että ne on olleet hänelle tärkeitä. Olemme pyrkineet elämään muuten normaalisti, valvomista vain välttäen.

Hoitomyönteisyys on mielestäni avainsana. Jos miehelläsi sitä löytyy, niin teillä on hyvät mahdollisuudet olla onnellisia enemmän kuin 27 vuotta!

Merjukka

Vastaukset:
Elämän pienistä iloista, melina, 2.3.2010

Tämän ketjun aiheita ovat:
- kaksisuuntainen mielialahäiriö
- masennus
- parisuhde