Vastaus viestiin: Rakas ystävä, jaksamisia

Kiitos tuesta!

Kiitos ihanista sanoistasi Vilijonkka! Ehkäpä sitä juuri siksi jaksaa kun tietää, että on myös kohtalotovereita ja että hekin ovat selvinneet.

Olen puhunut neuvolassa, psykologilla, sairaanhoitajalle, diakonille, ystäville ja vanhemmilleni. Ei vaan jaksaisi taistella avun edessä, kun sitä ei tunnut mistään saavan. Kodinhoitajia ei saa muuta kuin vanhukset, olen selvittänyt asiaa. Meillä lapsiperheillä pitää olla omat tukiverkostot. Vanhempani käyvät työssä ja omat ongelmansa heilläkin jaksamisen kanssa. Mutta auttavat kaikessa missä voivat, kiitos heille! Mutta ehkäpä elämä vielä voittaa! Mieheni auttamisen olen jo luovuttanut, en voi auttaa jos ei halua tulla autetuksi. säälittää vaan lasteni puolesta kun isäkontakti häviää.

Voimia muille samassa tilanteessa oleville ja sellaisesta jo selvinneille.

Äitiemo

Vastaukset:
Tähän viestiin ei ole vielä vastauksia.

Tämän ketjun aiheena on:
- kaksisuuntainen mielialahäiriö