Vastaus viestiin: Nuuskamuikkunen&Muut

Heidille

ihan oman terveyskeskuslääkärin kanssa voit jutella, hän voi laittaa sinulle lähetteen mielenterveyskeskukseen. itse kävin säännöllisesti kolmen vuoden ajan ja tykkäsin, helpotti purkaa sisimmästään kaikki pois kun tuntui ette kukaan kuuntele eikä ymmärrä...

pian on vuosi kulunut rajusta repäisystäni irti narsistista, psykologilla en ole tammikuun jälkeen tarvinnut käydä :) vaikeaa eksän kanssa vieläkin on, elatusasiat ovat jo käräjillä ja kaikkea muuta säätöä vähän väliä... pari-kolme viikkoa menee aina hyvin, mutta sitten taas alkaa joku vääntö.. hän on jo mennyt uusiin naimisiin lähes heti eron astuttua voimaan, mutta silti hänen tarvitsee saada joka päivä lapsiin yhteys jopa kahdesti kummallekin...

nyt olen vahvempi kuin koskaan aiemmin, taustalla jäljelle jääneet sukulaiset ja ihanat vanhat ja uudet ystävät, sekä lastenvalvoja ha lakimies. taistelua käydään hiljaa, mutta lopputulos kääntyy vielä minun voitoksi, toivon niin.

minun eksäni äiti kuoli hänen ollessa noin kolmen.. sen jälkeen isä meni uusiin naimisiin naisen kanssa joka ei halunnut lasta, vain miehen. trauma syntyi ja perheen tappelut ja itsetunnon alistaminen tekivät eksästäni samanlaisen...niinpä minä olin sopiva uhri, oirehdinta eksälläni alkoi kyllä jo alkuaikoina, itse halusin uskoa että hän muuttuu, jos kerran lupaa... noita lupauksia kuulin sitten yli kymmenen vuoden ajan, mutta viimeiset pari vuotta ennen lähtöäni olin ansassa, hän kehui muita naisia, blondeja, hoikkia, kolmen lapsen äitiä (yhteistä kaveriamme) kuinka kauniina HÄN on pysynyt ja saanut kroppansa pidettyä kuosissa kolmen raskauden jälkeen... kuinka kaikki porno kiinnosti, jos menin halaamaan työpäivän jälkeen sain vain tönäisyn pois, ja tokaisun : ei nyt.

masennus oli suuri kun tajusin antaneeni kaikkeni hänelle, en pettänyt, en suudellut edes kännissä muita, hän oli vuosien aikana tehnyt senkin, antanut vieraan naisen puristella takapuoltaan hänen nojatessa baaritiskiin, perheensä nukkuessa hotellihuoneessa : ( kun tuonkin hän kertoi aamulla, sanoin että kai hätistit naisen ja käden pois????

hän totesi vaan kylmästi, ettei viitsinyt kun ei siinä sen enempää tapahtunut... eipä niin.... minähän se jälleen olin väärässä...

olen pääsemässä yli kaikesta, olen minäkin uuden onnen löytänyt... mutta henkiset haavat ovat vielä paranemisvaiheessa... olen laihtunut useita kiloja, koska olen voinut kaikki lääkkeet jättää pois, elämä hymyilee, joskin yksi tumma pilvi sitä vielä varjostaa... mutta minä nousen vielä kaikista ylimmälle jakkaralle :) voimia kaikille samaa kokeneille!!!!!

niin onneton vaikka niin onnellinen

Vastaukset:
Tähän viestiin ei ole vielä vastauksia.

Tämän ketjun aiheena on:
- narsistinen persoonallisuuhäiriö